Mustavalkoista filosofiaa
Ensimmäinen kesätyöpaikkani 13-vuotiaana oli kotikuntani mittausosastolla asemakaavakarttojen värittäjänä. 1970-luvulla se oli käsityötä: puuväreillä erotettiin hautausmaat (violetti) ja asuinalueet (okra) puistoista (vihreä) ja teollisuuskortteleista (harmaa).
Tuntuma värittämisen toisteiseen nautintoon saa minut ymmärtämään värityskirjojen valtaisaa suosiota, joka perustunee myös siihen, että suorituspakkojen raastama tarvitsee välillä aikaa pysähtyä, aikaa ajatuksille, jotka eivät liity mihinkään tekeillä olevaan. Kaikki eivät neulo. Lue lisää
nykytaiteen kanssa 