Elo 23
Espoon Modernin taiteen Museo EMMAssa on avattu Lontoon National Portrait Galleryn tuottama näyttely, jonka aiheena on pop-ikoni Michael Jackson. Näyttelyn ajankohta ei ole paras mahdollinen Jacksonin persoonaan liittyvän polemiikin velloessa, mutta ehkä juuri polemiikin takia näyttelyn monet teemat tuntuvat sekä syvenevän että moniulotteistuvan, mikä tekee näyttelystä nykytaidetta parhaimmillaan. Lue lisää
Melkein jokainen Kasselin Documenta 14 -näyttelyn vierailija otti kuvan Marta Minujínin teoksesta The Parthenon of Books. Suuri kreikkalaisen temppelin kopio oli rakennettu kielletyistä kirjoista ja muovista. Menneisyyden eri tasot sekä sosiaalisen ja poliittisen historian kerrostumat leikkivät läpikuultavassa rakennelmassa, jonka portailla näyttelyturistit söivät eväitä.
Modernistit eivät aikoinaan polttaneet kaikkia siltoja taidetta uudistaessaan: esimerkiksi klassisen ja salonkitaiteen alaston-aihe (nude) periytyi 1900-luvulle ja etenkin naisten alastomuus sai myös uutta eloa ja muotoja Yves Kleinin ja muiden taiteilijoiden esityksissä ja happeningeissa.
Yhtä sinnikkäästi näyttää nykytaiteeseen periytyneen yksi modernin taiteen historian keskeisimpiä visuaalisia elementtejä: ruudukko – grid.
Suoraan sanoen, minusta tämän vuoden Venetsian biennaalin kansainvälinen päänäyttely nimeltään Viva Arte Viva on tylsä. Kärjistetysti kuvaillen: pullollaan tavaraa, ompeluksia, höyheniä ja glitteriä, joka kaikki haluaa tulla nähdyksi, mutta hukkuu kirjavaan seuraansa.
Jos tuntuu siltä, että maailmanmeno on ihan käsittämätöntä, kannattaa siedätyshoitaa itsensä lukemalla Hannu Väisäsen uusin kirja Esi-isät.
Fanitan Anssi Kasitonnin videoita, joten kävin katsomassa hänen kuratoimansa Mäntän kuvataideviikot. Tulin ulos Pekilosta ihan tyhjänä, mutta ikäistäni vanhempana. Näin omat rajani.
Osasin odottaa populaarikulttuuria. Sainkin överit visuaalista räminää. Tarkoitan tällä termillä itsestään selvyyksiä, suoraa huutoa, totuuksina esitettyjä mielipiteitä, kuvina sitä mitä nykyinen sananvapaussome on pullollaan tekstinä. Yhdyssanojen erikseen kirjoittamisen visuaalisia vastineita. Lue lisää
Töppöhörö alkaa paskalla – kuin Alfred Jarryn Kuningas Ubu -näytelmä aikoinaan: ”Merdre”. Juha Hurme vyöryttää katsojan syliin ison lastin. Tämä on jo toinen häneltä näkemäni näytelmä, joka lähtee kirjaimellisesti paskan puhumisesta. Lue lisää
Ensimmäinen kesätyöpaikkani 13-vuotiaana oli kotikuntani mittausosastolla asemakaavakarttojen värittäjänä. 1970-luvulla se oli käsityötä: puuväreillä erotettiin hautausmaat (violetti) ja asuinalueet (okra) puistoista (vihreä) ja teollisuuskortteleista (harmaa).
Tuntuma värittämisen toisteiseen nautintoon saa minut ymmärtämään värityskirjojen valtaisaa suosiota, joka perustunee myös siihen, että suorituspakkojen raastama tarvitsee välillä aikaa pysähtyä, aikaa ajatuksille, jotka eivät liity mihinkään tekeillä olevaan. Kaikki eivät neulo. Lue lisää
Yritän keskittyä tutkimukseen. Luen kirjaa, joka käsittelee luovuuden ja järjen yhteyttä kognitiivisessa kehityksessä, sillä minua kiinnostaa onko taiteellisella ajattelulla ja design-ajattelulla eroa. Asian tarkastelulla on merkitystä koulujen taide- ja muotoilukasvatukselle sekä niiden motivoimiselle opetussuunnitelmissa. Kuvittelen, että luovan ajattelun luonne kiinnostaisi monia, kun luovuudesta ja innovaatioista niin paljon kohkataan. Lue lisää
Data on nykyisin myös taiteen materiaalia. Taiteilijat keräävät ja järjestelevät suuria datavirtoja – Big Dataa – niin, että niistä strukturoituu uutta tietoa. Datataideteoksissa asiat saavat usein kokonaan uusia merkityksiä, estetiikkaa unohtamatta. Lue lisää
 | Herätti kysymyksiä: Mitä Michael Jackson -näyttely… |
 | Inka Ritvanen: Koulumotivaation keppihevonen |
 | afilalapices: Putoamisia |
 | Ilkka Uronen: Putoamisia |
 | Kaisa Viljanen: Putoamisia |
nykytaiteen kanssa 