Tutkimusta polkan tahtiin

Yritän keskittyä tutkimukseen. Luen kirjaa, joka käsittelee luovuuden ja järjen yhteyttä kognitiivisessa kehityksessä, sillä minua kiinnostaa onko taiteellisella ajattelulla ja design-ajattelulla eroa. Asian tarkastelulla on merkitystä koulujen taide- ja muotoilukasvatukselle sekä niiden motivoimiselle opetussuunnitelmissa. Kuvittelen, että luovan ajattelun luonne kiinnostaisi monia, kun luovuudesta ja innovaatioista niin paljon kohkataan.

Hellitän hetkeksi, keitän teetä ja luen uutisista, että Monet’n maalauksen aidoksi todistanut ryhmä hakee startup-rahoitusta Slushista. Olen iloinen, että pitkäjänteinen taiteen tutkimus alma materissani on tuottanut monitieteisessä yhteydessä jotakin näin kiinnostavaa.

Pelaan yhden tason Rovion uutta Love Rocks -peliä rentouttaakseni aivojani, mutta huomaan samalla miettiväni taiteellisen toiminnan luonnetta. Juuri taiteellisen toiminnan, muotoilun ja tutkimuksen ansiota on, että oma työpaikkani Aalto-yliopisto arvioitiin yliopistojen mainetta akateemisen maailman ja työnantajien keskuudessa vertailevassa arvioinnissa maailman 14:nneksi parhaaksi yliopistoksi alalla Art & Design.

Sitten vastaan nettikyselyyn uuden yliopistolain vaikutuksista työhöni. En oikein tiedä, mitä vastaisin lain taloudellisia vaikutuksia koskeviin kohtiin, koska huomaan, että sappeni alkaa kiehua, kun ajattelen valtiovallan poukkoilevaa rahoituspolitiikkaa ja nykyhallituksen järjetöntä säästövimmaa, jonka takia meillä Aallossa alkavat ensi viikolla yt-neuvottelut. Rekrytointikiellon takia tuntiopetusta joudutaan perumaan, opiskelijoiden valmistuminen viivästyy ja epävarmuuden tila saa henkilöstön hiipimään pitkin seinänvierustoja. Kuinka monelta tutkijalta jää projekti kesken? Millä kriteereillä henkilöstövähennyksiä tehdään, kun tukipalveluhenkilöstön määrää vähennettiin jo edellisten yt-neuvottelujen yhteydessä vuosi sitten? Onko nyt opettajien vuoro?

Teetä hörppiessäni huomaan YLEn uutissivulla elinkeinoministeri Rehnin lausunnon: “Yliopistotutkimuksesta saatava enemmän kaupallista hyötyä”. Rehn kertoo, että hallitus aikoo arvioida perustutkimuksen laatukriteereitä.

Tee meni väärään kurkkuun.

Hallitus siis aikoo arvioida tutkimuksen laatua!? Poliitikot! Kun tutkimuksen laadun arvioinnin pitäisi perustua vertaisarviointiin: ne arvioivat, jotka tietävät mistä on kyse ja mihin yhteyteen tutkimus liittyy, mitä on aikaisemmin jo tutkittu ja onko kokonaan uusi avaus lupaava. Arvioijien täytyy olla asiantuntijoita, mutta hallitus ei ole kuunnellut asiantuntijoita tähänkään astisissa esityksissään. Uutisessa perustutkimus ja soveltava tutkimus tanssivat niin vimmattua polkkaa, etten saa selvää kumpi on kumpi.

Milloin tästä maasta on tullut totalitarismi, jossa hallitus sanelee, mitä yliopistoissa voi tutkia ja miksi? Yliopistolaissa voi olla puutteensa, mutta siinä on edelleen taattu tutkimuksen ja taiteen vapaus. Nyt nekin vapaudet viedään kaupallisuuden alttarille ilmeisen tietämättöminä, että siinä uhrataan juuri se innovatiivisuus, joka vapauksien liitosta yliopistojen hoivissa voisi kasvaa.

Jytkytys kumisee korvissa.

Yritän keskittyä tutkimukseen. Luen kirjaa, joka käsittelee luovuuden ja järjen yhteyttä kognitiivisessa kehityksessä, mutta juuri nyt tuntuu, ettei ajattelulla ole tässä maassa mitään merkitystä, olipa se loogista, taiteellista, luovaa, tutkivaa, johdonmukaista, rationaalista tai filosofista. Olen turhautunut ja masentunut, menettänyt työmotivaationi.

Olen turha.