Mitä on taide?

Taide on ihmisen luomus. Kuten tiede, teknologia tai urheilu. Kukaan ei synny taiteilijaksi, eikä taiteen ymmärtäminen ole synnynnäinen ominaisuus; kuinka voisikaan, kun käsitys siitä, mikä on taidetta ja mihin sitä voi käyttää, on ajan kuluessa muuttunut ja muuttuu koko ajan. Eilisen taide on toki taidetta, mutta taidetta on myöskin se, mitä huomenna tehdään – vaikkei se muistuttaisi lainkaan sitä mitä on ennen tehty.

Taiteilijoiden halutaan luovan jotakin kokonaan uutta ja ennennäkemätöntä. Mutta sitten kun taiteilija muotoilee uuden idean, eikä siinä ole mitään tuttua, emme osaa verrata sitä mihinkään. On vain väännettävä omia ajatuksia ja tuntoja uudelle mutkalle.

Tania Bruguera: Tatlin’s Whisper #5 (Tatlinin kuiskaus #5), 2008.

Tekniikka: Toiminnan dekontekstualisointi, yllätyksellinen performanssi, käytöstaide.

Materiaalit: Ratsupoliisi, joukkojenhallintamenetelmät, yleisö.

Mitat: Vaihtelevat.

Taidekasvattajana kohtaan paljon taiteeseen liittyviä odotuksia ja oletuksia. Joskus on todella kinkkinen tehtävä selittää, että etenkin nykytaiteen tarkoitus on nimenomaan vastustaa niihin liitettyjä odotuksia. Yllättää. Vetää matto alta. Sysätä epävarmuuteen.

Teokset eivät ole sitä mitä haluamme niiden olevan, koska hyvä taide tuo jotakin uutta elinpiiriimme. Se saa meidät huomaamaan asioita, joita emme ole tulleet ajatelleeksi. Taide on lupa ajatella eri tavalla. Ja taidetta on lupa kokea eri tavoilla.

Näitä käsityksiä toistetaan eri yhteyksissä kyllästymiseen asti. Kukapa ei olisi kuullut kehotuksia, että nykytaide pitää kohdata avoimin mielin, että taiteen pariin pitää lähteä ennakkoluulottomana. Samat ihmiset, jotka sanovat, ettei taiteen ymmärtäminen ole synnynnäinen ominaisuus, tahtovat että kaikki taiteesta opitut käsitykset heitetään romukoppaan. Sitten pitäisi kohdata jotakin, joka saattaa saada lumoutumaan ja haukkomaan henkeä, mutta ehkä myös ärsyttää ja voi olla rumaa, käsittämätöntä, epämiellyttävää, kiusallista, vaivalloista ja työlästä.

Miksi vaivautua?