Kuka saa määritellä taiteen?

Kirjoitin aikaisemmin (16.8.2013), että yksi aspekti taiteen epäselvyyttä on myös sen oman määritelmän epäselvyys. Silti taidetta yritetään määritellä. Hankalinta on kun pitäisi olla mahdollisimman selkeä ja yksiselitteinen kuten esimerkiksi tietosanakirjateksteissä.

Vertaillakseni kahden luovan alan määritelmiä toisiinsa, ryhdyin taannoin tutkimaan, miten paljon käytetty “demokraattinen” ja itseään korjaava tietolähde Wikipedia määrittelee käsitteen ‘taide’:

”Taide koostuu erilaisten elementtien tarkoituksellisen järjestelyn tuloksista ja prosesseista, joilla pyritään vaikuttamaan tunteisiin tai ajatteluun subjektiivisella tasolla. Taide on ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen väline. Se, onko jokin teos taidetta, riippuu paljolti tarkastelijan omaksumasta taidekäsityksestä. Taidetta voi olla myös sellainen, joka aiheuttaa kokijassaan muitakin kuin esteettisyyden tunteita. Taide-sanalla yleensä tarkoitetaan kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia. Erityisesti sana taide viittaa kuvataiteisiin. (5.8.2013)

Mitä tässä itse asiassa sanotaan?
1) ”Taide koostuu erilaisten elementtien tarkoituksellisen järjestelyn tuloksista ja prosesseista, joilla pyritään vaikuttamaan. . .”
Taide on siis tarkoituksellista toimintaa, joka pyrkii vaikuttavuuteen.

2)”. . . vaikuttamaan tunteisiin tai ajatteluun subjektiivisella tasolla.”
Toisaalla wikipediassa subjektiivisuus määritellään ihmisen omakohtaisesta tulkinnasta tai käsityksestä johtuvaksi ja usein myös puolueelliseksi näkemykseksi. Subjektiivisuus viittaa siis tulkintoihin, jotka liittyvät kunkin henkilön henkilökohtaisiin ja ainutkertaisiin kokemuksiin ja ovat läsnä vain hänen omassa tietoisuudessaan. Määritelmän mukaan kokemusten aikaansaavat syyt voivat olla objektiivisia ja kaikkien saatavilla (kuten esimerkiksi valon aallonpituus). Mutta kokemukset itsessään ovat vain ne kokevan henkilön saatavilla (kuten aistittu väri).

3)”Taide on väline, joka tuottaa:
a) ”ilmaisua”
Tätä ei selitetä enempää, joten määritelmän lukija ei tiedä mitä taide ilmaisee. Tekijän tarkoitusta? Mielipiteitä? Vai tekijän tunteita? Ilmaisu on tässä hyvin abstrakti käsite ja sisältyy oikeastaan jo ajatukseen, että taide on elementtien tarkoituksellista järjestämistä tai vaikuttavia prosesseja.
b) ”viestintää”
Wikipedia kertoo, että viestintä on kommunikaatiota, joka voidaan ymmärtää sekä sanomien siirtämiseksi että merkitysten tuottamiseksi.Taiteen kohdalla lienee mielekästä puhua merkitysten tuottamisesta, vaikka sitä ei tässä taiteen määritelmässä mainitakaan. Mielenkiintoisessa suhteessa määritelmän mainitsemaan subjektiiviseen ajatteluun ja tunteisiin on kuitenkin, että viestintä määritellään Wikipediassa myös yhteisyyden tuottamiseksi, jolloin olennaista ei ole tiedon tai informaation välittäminen vaan yhteisen ymmärryksen tuottaminen. Jos ihmisten taidekokemukset ja niiden tulkinnat ovat tyystin subjektiivisia, millä edellytyksellä tuotetaan yhteistä ymmärrystä eli millä edellytyksellä taide on viestintää? Taide määritelläänkin viestinnän tuottamisen välineeksi, jolla pyritään vaikuttamaan subjektiiviseen kokemukseen (ajatteluun ja tunteisiin). Silloin on ainakin kaksi mahdollisuutta: Joko yhteinen ymmärrys asioista on jo olemassa ja taide vain välittää sen viestinä ja pyrkii siten yhteisyyden laajentamiseen, jolloin kysymys on tietyllä tavalla henkeä nostattavasta toiminnasta. Tai taiteen kokijat tulkitsevat tekijän teoksen kautta välittämiä merkityksiä omista lähtökohdistaan ja parhaimmillaan kommunikoivat subjektiivisia näkemyksiään toisilleen niin, että muodostuu yhteistä ymmärrystä.
c) ”kannanottoja”
Taiteessa onkin mielenkiintoista, missä suhteessa taiteessa esitettyjen kannanottojen tarkoituksellisuus eli tekijän tarkoitus ja viestintäpyrkimykset sekä toisaalta tulkinta eli subjektiivinen vaikutus ovat toisiinsa.
d) ”mielihyvää” eli nautintoja.

4) ”Se, onko jokin teos taidetta, riippuu paljolti tarkastelijan omaksumasta taidekäsityksestä.”
Tämän mukaan taiteen määrittely riippuu siis tarkastelijan (eli subjektin) omaksumasta taidekäsityksestä. Jos kuitenkin yksittäinen henkilö voisi päättää jonkin asian taiteellisen luonteen, ei voitaisi ylläpitää mitään taideinstituutioita. Yksittäinen taiteen tarkastelija voi toki esittää omaan taidekäsitykseensä perustuvia mielipiteitä taiteen laadusta: pitääkö hän jostakin teoksesta vai ei. Mutta sen määrittely, onko jokin taidetta tai ei, perustuu laajempaan eri taidekäsityksiä tuntevien ja niitä vertailemaan pystyvien yhteisymmärrykseen.

5) ”Taidetta voi olla myös sellainen, joka aiheuttaa kokijassaan muitakin kuin esteettisyyden tunteita.”
Tässä kohdin määritelmää lukija alkaa epäillä määritelmän kirjoittajan näkemyksen olevan, että taiteen ensisijainen tehtävä on tunteiden herättäminen: siis muitakin tunteita kuin esteettisyyden. Esteettisyys Wikipedian artikkelin mukaan, johon taidemääritelmässäkin viitataan, ei kuitenkaan koske yksinomaan tunteita, vaan esteettisyyttä eli ”kauneutta koskevat arvostelmat koskevat samanaikaisesti sekä aisteja, tunteita että älyä.”

6) ”Taide-sanalla yleensä tarkoitetaan kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia.”
Taide siis määritellään toiminnoiksi ja tuotteiksi, joilla ihminen yrittää vaikuttaa toisiin niin, että toisissa ihmisissä heräisivät samat tunnevaikutukset, jotka taiteen tekijä on kokenut. Tämän yhden taidekäsityksen, ns. tunnestautumisteorian, sanotaan olevan yleisin. Sen mukaan taiteen vastaanottaja teoksen avulla samastuu tekijän tunteisiin. Teoria on herättänyt monia kysymyksiä: tarvitseeko taiteilijan itse olla iloinen tai surullinen tai aggressiivinen tehdessään teoksia, jotta hänen kokemansa tunne välittyisi parhaalla mahdollisella tavalla. Entä taide, joka esittää kannaottoja?

Wikipedian taidemääritelmässä kuvataan siis taide tarkoituksellisena ja vaikuttavana toimintana, jonka vaikutusta ei kuitenkaan sen subjektiivisen luonteen vuoksi voi määritellä. Taidemääritelmää lukiessa herää kysymys, voidaanko ajatella, että (koska taide määritellään myös viestinnän välineeksi) taide on kaikkien saatavilla oleva objektiivinen syy eli lähtökohta, jonka tulkinta on subjektiivinen kokemus.

Jos ajattelemme niin, silloin taiteen määritteleminen subjektiiviseen taidekäsitykseen perustuvaksi ilmiöksi on kehäpäätelmä, eli taiteen määritelmä on subjektiivinen, jolloin subjektiivinen näkemys taiteesta tuottaa subjektiivisen kokemuksen. Näin monet varmaan haluaisivat: ettei taide yllätä heitä, eikä tuota mitään uutta ja ennennäkemätöntä, joka mullistaisi käsityksiä. Jos niin olisi, voisiko taiteen silloin sanoa vaikuttavan kenenkään tunteisiin tai ajatteluun? Ja jos taide on vain viestinnän, kannanoton tai mielihyvän tuottamisen väline, onko taiteella itsessään mitään merkitystä? Eikö joku muu asia täyttäisi nämä tehtävät paremmin?

Ongelma on, että taide tuntuu kuitenkin vaikuttavan moniin nimenomaan häiritsevästi, ennakoimattomasti ja vastoin odotuksia. Taide saattaa jopa ajan myötä muuttaa näkemyksiä asioista.

Yksilöllä voi olla taidekäsitys, jonka mukaan taide välittää miellyttäviä ja positiivisia tunteita ja saa ajattelemaan mukavia asioita. Mutta tämä taidekäsitys voi olla täysin ristiriidassa hänen naapurinsa taidekäsityksen kanssa, jonka mukaan taiteen pitää ottaa kantaa maailman ongelmiin ja heittää raadollisetkin tosiasiat eteemme, jotta heräisimme tajuamaan, ettei kaikkien todellisuus ole sama.

Edellinen nauttii Juhani Linnovaaran Puudeli-teoksesta, jälkimmäinen Adel Abidinin Sinfoniasta. Kumpi teos näistä on siis taidetta ja kumpi ei?

Juhani Linnovaara: Puudeli 1974

Adel Abidin: Symphony 2012

Wikipedian määritelmä sekoittaa taiteen määrittelyn – eli sen seikan toteamisen, onko jokin taidetta vai ei – ja taiteellisen laadun määrittelyn: onko jokin yksilön käsityksen mukaan hyvää taidetta vai ei. Tässä suhteessa taide on kuitenkin samanlainen asia kuin ruoka. Voi olla, että joku ei pidä vahvasti maustetusta ruuasta, eikä suostu sitä syömään, mutta hänen käsityksensä hyvästä ruuasta ja mielipiteensä siitä ei kuitenkaan kumoa sitä tosiasiaa, että kyseessä on silti ruoka, josta joku toinen nauttii.

Taiteen historiassa on teoksia, jotka eivät omana aikanaan ole mahtuneet minkään olemassaolevan taidekäsityksen puitteisiin mutta jotka keskustelun, arvioinnin ja erilaisten perustelujen pohjalta on hyväksytty taiteeksi.

Wikipedian taidemäärittelyn ongelmana on yritys häivyttää taiteen luonteelle ominainen moninaisuus ja ristiriitaisuus. Taidekokemukset voivat olla yksilöistä riippuen hyvin erilaisia. Ei kuitenkaan ole hedelmällistä, jos erilaisten kokemusten jakamisen sijaan joku on sitä mieltä, että hänen naapurinsa ei puhu taiteesta ollenkaan, jolloin naapurin taidekokemus ei voi olla aito (eikä sillä niin ollen ole arvoa). Tämä on kuitenkin tilanne, josta monen taidekasvattajan on toistuvasti aloitettava.

Wikipediaa valitettavasti vaivaa sen luotettavuutta rapauttava epäsuhta: joistakin asioista on kirjoitettu paljon ja perusteellisesti, toisista näennäisesti ja subjektiivisesti. Käsitteen määrittelyn vaikeus, epäselvyys tai että käsite on avoin, ei tarkoita, että voi olla epäjohdonmukainen tai hämmentävä. Mutta sellaiseksi teksti muodostuu, jos sitä kurotaan kasaan kuin tilkkutäkkiä; kukaan ei vastaa kokonaiskuvasta.

Taidemääritelmätekstissä vedotaan yleiseen mielipiteeseen, mutta tieto ei ole yleinen mielipide. Tieto ei perustu äänestystuloksiin, eikä ole siinä mielessä demokraattista. Kirjoittaja ei ole myöskään määritellyt, mihin hän perustaa käsityksensä, että tässä tapauksessa tunnestautumisteoriaan perustuva taidekäsitys, johon hän taiteen määritelmän rajaa, olisi yleinen mielipide. Yleinen mielipide siitä voi toki tulla, kun Wikipediasta luettua tietoa toistetaan käsityksenä taiteen luonteesta. Mutta kertooko se silloin mitään taiteesta?