Teepannu taivaalla

Meillä siirretään lepotuolit pihalle vasta syysiltojen pimetessä. Mukavista tuoleista huolimatta niskat kipeytyivät taannoinkin tähdenlentoja tuijotellessa. Kunnes armahtava pilviharso lopetti turhat toiveet.

Minulle tähtitaivas on sekava ja käsittämätön. Sitä katsellessa tunteeni lienevät samat kuin taidemaallikolla, kun hän kohtaa taideteoksen, josta ei saa tolkkua. Siinä se vain on: merkityksetön.

Varmaankin merkityksiä etsiessä niin muinaiset tähtitaivaan tuijottajat kuin taiteenihmettelijätkin ovat halunneet nähdä jotakin konkreettista. Niinpä tähtitaivaalla vilisee käärmeitä, valaita, karhuja, härkiä ja metsästäjiä. Teepannu kuuluu Jousimiehen tähdistöön, joka on konstellaatio. Näennäinen puolestaan on installaatio: läjä auton tuulilaseja, joista heijastuu veden valokuvajaisen lailla taidemuseon ikkunasta näkyvä metsä. Maaria Wirkkala teki teoksen taidemuseo EMMAan Espooseen muutama vuosi sitten.

Yhteistä taiteelle ja tähtitaivaalle on, ettei niistä ole yhtä ainoaa oikeaa tulkintaa. Konstellaatiot ovat täsmällisiä alueita taivaalla, joille IAU eli Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni on määrittänyt rajat. Mitä pimeämpää on, sitä enemmän tähtiä rajojen sisällä näkyy. Tähdistöjen rajojen sisällä olevat tähtikuviot voidaan piirtää eri tavoilla ja siten tähdistön tähdet voi yhdistää mieleisekseen kuvioksi. Niin kuin taiteilija voi mieleisillään tavoilla esittää käsityksensä maailmasta taidemaailman hyväksymissä rajoissa.