Aukkoja, osa 3: Siirretään vuori

Taiteessa on se hyvä puoli, että sitä ei tarvitse suorittaa. Taiteessa nimittäin siedetään paitsi epäselvyyttä myös epätäydellisyyttä ja virheitä. Virhe, epäonnistuminen, on luontevaa, sillä usein taiteen tekijän tarkoituksen ja toteutuksen välillä on väistämätön aukko. Ei ole helppoa tehdä täydellisesti jotakin, mitä ei ole aikaisemmin tehty.

Taiteilijat käyttävät virheitä ja epäonnistumisia myös hyväkseen ja tekevät niitä toisinaan jopa tahallaan. Sillä tavalla yleisölle annetaan toimintatilaa.

Jos taideteos olisi selkeä, itsestään selvä ja helppo, se olisi myös helppo ohittaa: sillä ei olisi mitään merkitystä ihmisille. Taiteen aukkoisuus ja repeämät ovatkin vapaa tila, johon teoksen vastaanottaja voi sijoittaa omia käsityksiään, omia muistojaan, kokemuksiaan ja tietojaan. Taiteen kanssa niitä on hyvä tutkiskella ja arvioida ilman pakkoa ryhtyä mihinkään tuottavaan toimintaan. Taiteen kanssa on luomisen vapaus.

Belgialainen taiteilija Francis Alÿs teki Perun pääkaupunki Limassa projektin, jossa oli mukana 400 perulaista. Yhtenä pitkänä ihmisrintamana he yrittivät siirtää suurta hiekkavuorta lapioimalla sitä hitaasti eteenpäin. Teoksessa When Faith Moves Mountains (Kun usko siirtää vuoria, 2004) ei ole kyse siitä, saadaanko tehtävä suoritettua: olennaista ei ole siirtyykö hiekkavuori. Olennaista oli lähteä mukaan yhteiseen toimintaan, jonka onnistumiseen ei uskonut. Mutta lähti silti. Eikä lopettanut kesken, vaikka kuumuus ja hiekkapöly tukahduttivat. Olennaista oli jaettu kokemus, paneutuminen tehtävään, jossa ei itse nähnyt mitään mieltä. Teoksen merkitys ei olekaan tehtävän suorittamisessa, vaan tarinoissa, joita osallistujat synnyttävät ja jotka jäävät elämään, siirtyvät muistikuvana seuraaville sukupolville. Ilo siitä, että mikään ei rajoita mielikuvitusta. Ilo ajatuksen vapaudesta. Eräs osallistuja kertoo nauraen: seuraava projektimme on juoda Atlantti tyhjäksi, sulattaa jää Antarktiksella tai maalata taivas….