Aamu, järvi, karaoke, humppa – Schjerfbeck

Helene Schjerfbeck oli hyvä taiteilija. Bingo. Loistava! Erinomainen! Ja Juhani Aho hyvä kirjailija. Silti Frankfurtin kirjamessujen vuoden 2014 Suomi-teemasta vastaava Fili – Finnish Literature Exchange ei mainosta suomalaista kirjallisuutta Juhani Aholla, mutta hehkuttaa mediassa Schjerfbeckin näyttelyä. Grattis.

Se heijastaa melko hyvin suomalaisen kustannusmaailman käsitystä kuvataiteesta. Kun katsoo suurimpien kustantamojen julkaisemien taidekirjojen lyhkäisiä listoja, niissä pysytään turvallisesti sadan vuoden takaisissa tapahtumissa: Fabergén suomalaismestarit, suomalaiset naistaiteilijat 1800-luvulla, Schjerfbeck, Suomen taiteen tarina, useita länsimaisen kuvataiteen käännöshistorioita, viime vuosisadan vaihteen venäläistä taidetta, Wirkkala, Schaumann, Kaivanto, Soldan-Brofeldt. . . Originell. Suomalaisista nykytaiteilijoista yksi aikakauslehtiartikkeleihin perustuva henkilökuvakirja.

Älkää ymmärtäkö väärin: taiteen historiassa ei ole mitään vikaa ja kotimaisen taiteen tutkimusta on tärkeää julkaista. Uutta löytyy varmasti vanhemmastakin taiteesta. Nerd. Kyse on kuitenkin nykytaiteen näkyvyydestä ja myös taiteen tutkimuksen popularisoinnista. Meillä on jo useampiakin nykytaiteen tutkimukseen erikoistuneita taidehistorioitsijoita, mutta heidän julkaisunsa eivät näy.

Suomessa on pienempiä kuvataiteeseenkin erikoistuneita kustantajia, mutta niiden rahkeet eivät aina riitä markkinointiin. Ja kun kirjakauppojen taidehyllyjä täyttävät kultakauden kahvipöytäkirjat, en ihmettele ollenkaan, että taidekasvattajilla riittää töitä saattaa kansalaiset ajan tasalle. Muumi. Vaikeaa se on, jos ajan tasalla eivät halua olla edes kulttuuriviennistä vastaavat.

Suomalainen nykytaide on kovatasoista. Cool. Se kiinnostaa maailmalla; esimerkiksi The Independentin toimittaja Zoe Pilger nosti kesän alussa Terike Haapojan paviljongin yhdeksi Venetsian biennaalin kohokohdista. Mutta tämäkin jää tähdenlennoksi, jos suomalainen nykytaide ei näy kulttuuritapahtumissa ja jos nykytaiteesta ei julkaista kirjoja, eikä jo julkaistujakaan tietokirjoja messuilla markkinoida.

Voi vain toivoa, että Frankfurtissa nähdään ensi vuonna myös nykytaidenäyttelyitä, muuten suomalainen viileys vaikuttaa väljähtyneeltä. Farkut!

Irtosanat tekstissä Frankfurtin kirjamessuilla Suomea mainostavasta Filin julisteesta.