Taide ja tiede tulevaisuuden lukiossa

Helsingin Sanomat julkaisi 10.2.2014 yhdessä taidepedagogiikan lehtori Marja Rastaan kanssa allekirjoittamamme mielipidekirjoituksen. Tässä:

Lukiouudistuskeskustelussa aineenopettajat ovat kaivautuneet poteroihin, mikä on ymmärrettävää. Jokainen oppiaine edustaa jotakin osaa yleissivistyksestä, ja nyt oppiaineita ollaan asettamassa eriarvoiseen asemaan keskenään.

Asiaa voisi lähestyä myös kokonaan toisesta suunnasta. Uudenlainen koulukulttuuri voisi olla aidosti monialainen. Tiede ja taide eivät enää nykyään ole vastakkaisia, vaan toisiinsa liittyviä ja toisiaan täydentäviä tiedonaloja. Taide tuo luonnontieteisiin eettistä ja kriittistä ulottuvuutta esimerkiksi biotaiteena, josta Aalto-yliopistossa järjestettiin ensimmäinen LUMA-kurssi lukiolaisille viime joulukuussa.

Ehkäpä tulevaisuudessa on yhä enemmän opettajia, joilla on sekä biologian tai kemian että kuvataideopettajan pätevyys. Silloin opetussuunnitelman keskeiseksi sisällöksi tullut monilukutaito ei olisi vain oppimistavoite, vaan myös opettajat ymmärtäisivät laaja-alaisemmin erilaisia tiedonrakentamisen tapoja.

Taiteellinen toiminta on jo erilaisten asioiden tutkimista, valikoimista, koostamista, järjestämistä ja sekoittamista merkityksellisiksi kokonaisuuksiksi. Kuvataiteessakaan ei ole kysymys vain visuaalisten elementtien järjestämisestä uusilla tavoilla, vaan erilaisten elementtien liittämisestä laajempiin kulttuurisiin yhteyksiin.

Taiteessa luonnontieteiden, sosiologian, psykologian, filosofian, historian, teknologian ja taloustieteiden näkökulmat ovat arkea. Eri tiedonaloilla puolestaan tarvitaan uusia merkitysten tuottamisen käytäntöjä, joita taiteilijat kehittävät ja kokeilevat.

Jotta oppisimme luomaan asioille uusia suhteita ja merkityksiä, uutta tietoa, täytyisi uskaltaa etsiä uusia kokemisen, ajattelun ja elämisen tapoja. Jo koulussa. Tulevaisuuden suurien ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan poikkitieteellisiä näkökulmia ja taiteista tuttuja kokeilevia lähestymistapoja.