Skip to content

Taidepolitiikan verkossa

Olisin halunnut leijua hämähäkkinä nurkassa, kun Taiteen edistämiskeskuksen asiantuntijat eli taideneuvoston jäsenet kokoontuivat miettimään uutta taidetoimikuntajakoa. Seitsemän toimikuntaa päättävät alojensa apurahoista ja palkinnoista.

Arkkitehtuuri-, muotoilu- ja ympäristötaidetoimikunnan toimialana on arkkitehtuuri, muotoilu, ympäristötaide ja maisema-arkkitehtuuri.
Audiovisuaalisen taidetoimikunnan toimialana on elokuvataide, mediataide sekä valo- ja äänitaide.
Esittävien taiteiden toimikunta vastaa näyttämö-, performanssi- ja esitys- sekä tanssi- ja sirkustaiteesta.
Kirjallisuustoimikunnan alana on kirjallisuus ja taidejournalismi.
Musiikkitoimikunnan toimialana on musiikki.
Visuaalisten taiteiden toimikunnan aloja ovat kuvataide, valokuvataide sekä sarjakuva- ja kuvitustaide.
Taiteiden välisyyden, moninaisuuden ja kansainvälisyyden toimikunnan toimialana on monialainen taide, monikulttuurisuus, kansainvälisyys ja kulttuuritapahtumat.

Jako perustuu ajatukseen tilasta, kuvasta, esityksestä, tekstistä, musiikista ja härpäkkeistä. ”Uudella toimikuntajaolla taideneuvosto haluaa kannustaa eri taiteenaloja entistä tiiviimpään yhteistyöhön”, sanoo Tiina Rosenberg, taideneuvoston puheenjohtaja. Kommentti kertoo toivottavasti enemmän lokeroituneen taidepolitiikan kuin taiteenalojen jämähtäneisyydestä.

Marcel Duchamp: Sixteen Miles of String, 1942

Marcel Duchamp: Sixteen Miles of String, 1942

Lankoja olisi voinut solmia yhteen monella tavalla toisinkin, sanoo hämähäkki ja kutoo uusia verkkoja.

Ensin hypätään nurkkalistasta kevyesti vapaaseen pudotukseen ja heitetään pois ’kuva’ ja ’visuaalisuus’. Onko muka joku puhdas visuaalisuus, joka on erotettavissa muusta? ”Formalismia”, huudahtaa hämähäkki ja tekee vankan sillan nykytaiteesta. Sen toinen pää on lujasti vanhassa nurkassa ja toinen kiinni avoimen oven pielessä. Nykytaiteen aluetta ovat perinteisen kuvataiteen rinnalla valokuvat, installaatiot, sarjakuvat, ääni-, valo- ja mediataide, performanssit, tiedetaide. Ja hei, miksi ympäristötaide on tarttunut arkkitehtuurin ja muotoilun ankkurilankoihin? Perustuuko sekin ongelmanratkaisuun? Miksei kuvitus kuulu designiin? Tai kirjallisuuteen, onhan se tekstin kanssa kiinteässä yhteydessä.

Hämähäkki tietää, että performanssilangat ulottuvat sekä esittäviin taiteisiin että kuvataiteen historiaan. Musiikki tuottaa useimpiin taiteisiin ulottuvaa säderihmaa. Ja teksti muodostaa spiraalin johon muut tarttuvat. Mutta onko taidejournalismi taidekirjallisuudenlaji? Vai kuuluisiko se taiteidenvälisyyden ja moninaisuuden rihmastoon?

Jotkut kutovat koneilla. Ei tämä hämähäkki. Härpäke ei yksin tee taidetta, vaikka audiovisuaalisessa toimikunnassa niin ajateltaisiinkin.

images

On hämähäkilläkin malli. YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTAD on julkaissut luovaa taloutta koskevia Crative Economy -raportteja, joissa on paljon taulukoita ja arvioita luovan talouden osuudesta eri maiden taloudessa.* Toisessa raportissa vuonna 2010 luovaan talouteen luettiin seuraavat alueet: kulttuuriperintö, mukaan lukien käsityötaide, esittävät taiteet, musiikki, visuaaliset taiteet, audiovisuaaliset alat, kustantaminen ja painettu media, design eli muotoilu ja suunnittelu ja uusmedia.

Mutta ehkä taideneuvosto on sittenkin onnistunut verkottumaan lähemmäs taiteiden taloustilastomallia kuin nälkäinen hämähäkki.

 

* Mirja Liikkanen: Tilastot kulttuuripoliittisen käänteen palveluksessa. Teoksessa: Lehtonen, Valaskivi, Kuusela (toim.): Tehtävä kulttuurille. Talouden ja kulttuurin muuttuvat suhteet. Tampere: Vastapaino 2014.

 

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: